Lahjoita Saunapedialle - sinä voit auttaa Saunapediaa luomaan maailman yksityiskohtaisimman sauna-aiheisen tietosanakirjan  

Volapük

Saunapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Volapük on Johann Martin Schleyerin, Saksan Badenista kotoisin olevan katolisen papin, vuosina 1879–1880 kehittämä ensimmäinen keinotekoinen kansainvälinen apukieli.[1] Sen ISO 639 -kielikoodit ovat vo ja vol. Volapükiä kirjoitetaan normaaleilla latinalaisilla aakkosilla ja treemallisilla kirjaimilla ä, ö ja ü.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volapükin kielioppi on indoeurooppalaista tyyppiä, agglutinoiva ja täysin järjestelmällinen. Siinä on vaikutteita erityisesti saksasta, vaikka kieliopillista sukua ei olekaan.

Substantiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi sijamuotoja on samat neljä kuin saksassa: nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja datiivi. Sijamuodot ja verbien taivutusmuodot muodostetaan etu- ja loppuliittein. Taipuvat runkosanat ovat pronomineja lukuunottamatta yksitavuisia, konsonanttialkuisia ja -loppuisia ja enimmäkseen kolmikirjaimisia. Genetiivin pääte on -a, esim. mena=ihmisen, akkusatiivin pääte -i , esim. meni=ihmisen tai ihminen objektina ja datiivin pääte -e, esim. mene=ihmiselle. Substantiivin monikon pääte on -s, joka liitetään muissa sijoissa kuin nominatiivissa vasta sijapäätteen jälkeen. Esim. mens=ihmiset, menes=ihmiselle.

Prepositiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prepositioita käytetään runsaasti monen indoeurooppalaisen kielen tavoin, ja volapükissä on myös vokatiivista käyttöä osoittava omaperäinen o-prepositio, esim. kun sanotaan o mot se viittaa siihen, että puhutaan äidille.


Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verbintaivutus on säännöllinen mutta monimutkainen. Verbin infinitiivi (hakumuoto) päättyy, -ön, esim. tanön=sitoa. Yksikön ensimmäisen persoonan pääte on -ob, yksikön toisen persoonan -ol, yksikön maskuliinisen kolmannen persoonan -ol, yksikön feminiinisen kolmannes persoonan -of. Esimerkiksi tanob tarkoittaa sidon, tanol sidot, tanom (miehestä) sitoo ja tanof (naisesta) sitoo. Vastaavat monikon persoonamuodot saadaan liittämällä yksikön persoonapäätteen loppuun -s, esimerkiksi tanobs on sidomme. Volapükissa voidaan myös kolmannen persoonan pronominit subjektin asemassa jättää pois samaan tapaan kuin monessa muussakin persoonapäätteellisessä kielessä ensimmäisen ja toisen persoonan pronominit; viitattaessa edellä mainittuun "häneen", joka on helposti pääteltävissä ei tarvitse käyttää kyseisen kolmannen persoonan pronominia. Persoonapäätettä -ns käytetään sellaisessakin tapauksessa, jossa viitataan keskenään eri sukupuolta oleviin ihmisyksilöihin. Niinikään sitä käytetään milloin viitataan sekä vähintään yhteen ihmiseen että vähintään yhteen muuhun kuin ihmiseen. Muut aikamuodot ilmaistaan etuliitteillä, esim. älöfob merkitsee rakastin, elöfob olen rakastanut, ilöfob olin rakastanut, olöfob tulen rakastamaan ja ulöfob tulin olemaan rakastanut. Konditionaali muodostuu persoonamuodosta -öv-päätteellä, esim. löfoböv on rakastaisin ja älöfolsöv olit rakastanut. Imperatiivin pääte on -öl, esim. löföl on rakasta. Jussiivi (painokkaisiin käskyihin, esim. armeijassa) -öz-loppuinen, esim. memöz muista (komentaen) Optatiivi (kohteliaisiin pyyntöihin käytettävä muoto) -ös-loppuinen, esim. memös muista (kohteliaassa mielessä).

Kustakin verbistä saattoi pystyä muodostamaan yli 504 440 muotoa, kun kaikki tempukset, aspektit, modukset ja persoonat otetaan huomioon – tästä kieltä arvosteltiinkin. Passiivisia muotoja muodostetaan preesensissä pa-etuliitteellä, muissa aikamuodoissa aikamuodon tunnuksen eteen liitettävällä pelkällä p:llä. Esim. palöfob tarkoittaa minua rakastetaan, pälöfol sinua rakastetaan, pelöfom hän on rakastanut, pilöfof hän oli rakastanut jne..

Kyllä-ei-kysymyksiä muodostetaan liitteellä -li. Esimerkiksi kömof ko flen (naisesta puhuttaessa) tarkoittaa hän tulee ystävän kanssa ja kömof-li ko flen on vastaava kysymys naiseta puhuttaessa tuleeko hän ystävän kanssa.

Adjektiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adjektiivit ovat ik-loppuisia ja taipumattomia. Niistä muodostetaan adverbeja o:lla. Esim. jön on kauneus, jönik kaunis ja jöniko kauniisti. Adjektiivin komparatiivi muodostetaan um:illa ja superlatiivi ün:illä, ja näistäkin voi muodostaa adverbin o:lla Esim. gudikum on parempi ja gudikün paras, gudikumo on paremmin ja gudiküno parhaiten. Adjektiiviattribuutin muoto ei riipu pääsanasta.

Ääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sananpaino on aina viimeisellä tavulla. Ü äännetään saksan ja viron tavoin kuten suomen y. Muut useimmat kirjaimet äännetään kuten suomessa, y kuitenkin j:nä ja j suhu-s:nä.

Sanaston alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volapükin runkosanoista kolmasosa on otettu englannista, neljäsosa romaanisista kielistä, viidesosa saksasta ja loput muista elävistä kielistä, mutta Schleyerin käsittelyssä (vokaalien muuttelussa, konsonanttiyhtymien ja diftongien karttamisessa sekä konsonanttien r ja w torjumisessa) suuri osa sanoista muuttui niin paljon, ettei niitä juuri voi alkuperäkielen perusteella tunnistaa. Esimerkiksi kielen nimi volapük muodostuu sanoista vol, maailma, englanniksi world, ja pük, puhe, englannin sanasta speak. Syitä muuntumiseen on voinut olla monta. Ilmeisesti se suurelta osin oli tarkoituksellista etäisyyden ottamista olemassa oleviin kieliin. Konsonanttiyhtymien välttäminen saattoi olla pyrkimystä kevyeen ääntämiseen. R-äännettä Schleyer ei kieleensä ottanut, koska sitä ei yleisesti tunneta kiinan kielessä. Se jätettiin pois tai korvattiin l:llä, kuten sanoissa vol (world) ja lin (ring, soittaa). Lisäksi englantilaisperäisten sanojen muuntumiseen lienee vaikuttanut se, että vaikka Schleyer puhui hyvin todella monia kieliä, englantia hän ei osannut kovin hyvin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schleyerin mukaan hän sai maaliskuun viimeisen tai toiseksi viimeisen päivän vastaisena unettomana yönä vuonna 1879 ilmestyksen, jossa Jumala käski häntä luomaan kansainvälisen kielen. Hän julkaisi volapükin vuonna 1880.

Volapükin harrastajien kokoukset pidettiin vuonna 1884 Friedrichshafenissa, 1887 Münchenissä ja vuonna 1889 Pariisissa. Kahdessa ensimmäisessä kokouksessa puhuttiin enimmäkseen saksan kieltä, mutta viimeisessä ainoastaan volapükiä. Viimeksi mainittu kokous oli historian ensimmäinen pelkällä keinokielellä hoitunut laajahko kokoontuminen (seuraava oli vuoden 1905 esperantokongressi).

Volapük oli ensimmäinen laajaa huomiota herättänyt keinokieli, ja se saavutti nopeasti melko suuren suosion. 1880-luvun lopussa oli arviolta 283 volapükin harrastajien kerhoa, 25 volapükiksi ilmestyvää tai volapükistä kertovaa lehteä, sekä 316 kirjaa 25 eri kielellä. Väitöskirjojakin julkaistiin volapükiksi. Suomessa toimi volapükkerho ainakin Raumalla, Vaasassa ja Kuopiossa. Joensuussa ilmestyi suomenkielinen volapükin oppikirja Helppotajuinen Oppikirja Schleyer'in maailmankielessä Volapük vuonna 1889. Savo-lehti ja Rauman lehti julkaisivat volapükkerhojen volapükinkielisiä ilmoituksia, ensiksi mainittu myös laajan esittelyartikkelin volapükista. Kuopiossa järjestettiin myös julkinen volapükkurssi ja kilpailu Savolaisten laulun mahdollusimman hyvän volapükinnöksen aikaansaamiseksi.

Noin vuonna 1889 tohtori Johann Martin Schleyerin ja kielen helpottamiseen pyrkineen ryhmän välille syntyi kiista. Schleyer vastusti kaikkia muutosesityksiä. Silti osa volapükin puhujista alkoi käyttää helpompaa kieliversiota. Tämä luonnollisesti johti siihen, että alkoi syntyä ymmärtämisvaikeuksia Schleyerin ja tämän kieltä koskevien kantojen uskollisten tukijoiden sekä kielen uudistajien välille. Sitten niitä alkoi syntyä eri uudistajienkin välille, koska kaikki he eivät halunneet tehdä kaikkia samoja muutoksia. Siten volapük alkoi hajota eri variaatioiksi, jotka etääntyivät toisistaan. Keskinäiset ymmärtämisvaikeudet kasvoivat niin, että volapükliike ajautui sekasorron valtaan. Hajaannuksessa yli puolet volapükyhdistyksistä särkyi.

Monet tarkoituksenmukaisempaa kansainvälistä suunnitelmakieltä toivoneet volapükin puhujat alkoivat yhä enemmän kiinnostua vuonna 1887 julkaistusta keinokielestä esperantosta. Ensimmäisistä esperantisteista erittäin suuri osa olikin volapükisteja. Niinikään monet volapükin opettajat ryhtyivät esperantonopettajiksi ja siten esperanton opiskelu yleistyi volapükin opiskelun kustannuksella. Hajaannuksessa säilyneistä volapükyhdistyksistä suuri osa kuihtui jäsenkatoon, kun uusia jäseniä ei enää juuri saatu ja monet jäsenet liittyivät esperantoyhdistykseen ja erosivat volapükyhdistyksestä. Lisäksi osa volapükyhdistyksestä jopa sellaisinaan muuttui esperantoyhdistyksiksi, esim. vuonna 1885 perustetusta Nürnbergin esperantoyhdistyksestä tuli vuonna 1888 maailman ensimmäinen esperantokerho jäsenten yksimielisellä päätöksellä, ja joidenkin volapükyhdistysten viimeiset jäsenet yksissä tuumin lakkauttivat yhdistyksensä ja liittyivät kaikki esperantoyhdistykseen. Esperanto on paljon helpompi oppia. Esperanton verbintaivutus on erittäin paljon yksinkertaisempi kuin volapükin ja sanasto suurten luonnollisten kielten (varsinkin romaanisten kielten, hieman myös englannin, saksan ja venäjän) perusteella paljon paremmin tunnistettavissa. Lisäksi esperanton kehittäjä Ludwig Lazarus Zamenhof ei pyrkinyt Schleyerin tapaan esiintymään muodostamansa kielen ehdottomana auktoriteettina. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä esperanto melko perusteellisesti syrjäytti volapükin.

Schleyerin tarkoituksena oli luoda erityisen helppo kieli, mutta siitä ei tullut sellaista. Siitä ei tullut kelvollista täyttämään alkuperäinen tavoite, ja hän vastusti yrityksiä tehdä kielestä sellainen, että se sittenkin olisi voinut tavoitteen täyttää. Hän esti toisten tavoitteet korjata virhe. Tämä johti siihen, ettei volapükistä, toisin kuin esperantosta, voinut tulla elävää kieltä ja liikkeen kannattajat paljolti siirtyivät viimeksi mainitun pariin. Schleyer epäonnistui yrityksessään ja esti pyrkimykset korjata tuo yritys. Volapük ei voinut jäädä pysyvään käyttöön. Sen tilalle tuli esperanto. Tämä muutos ei volapükin kehittäjän itsepintaisuuden johdosta ollut vältettävissä- Esperantosta tuli volapükin perillinen. Vastaavasti Wienin esperantomuseolla Itävallassa on myös volapükkokoelma.

Kuitenkin vielä 1930-luvun alussa tutkittiin mahdollisuuksia volapükin käyttöön kansainvälisenä kielenä ja mietittiin, voisiko helpotettu volapük sittenkin olla realistinen vaihtoehto esperantolle. Vuonna 1931 aspekteja ja tapaluokkia vähennettiin ja sanastoa muutettiin alkuperäkielen perusteella paremmin tunnistettavaksi muun muassa ottamalla kieleen r. Tämän helpotuksen jälkeen suosio alkoikin elpyä jonkin verran, mutta pian alkanut natsien vallankäyttö keskeisimmässä volapükharrastusmaassa Saksassa oli volapükharrastukselle melkoinen isku, natsit kun vihasivat keinokieliä. Natsihallinto oli liian suuri isku sille, että volapük olisi voinut palautua 1880-luvulla olleeseen laajaan käyttöönsä. Esperanto oli kyllin vahva toipumaan natsien aiheuttamasta iskusta mutta volapük ei, vaikka olikin äskettäin jonkin verran elpynyt. Siten voidaan sanoa, että natsihallinto oli viimeinen niitti sille, että volapükistä olisi voinut tulla pitkäaikaisesti laajalti elävä kieli, jollaiseksi Schleyer sen oli tarkoittanut.

Nykyään volapükillä onkin alle 30 sujuvaa puhujaa, lähinnä Saksassa, ja hekin käyttävät enimmäkseen vuoden 1931 helpotettua versiota. Volapükin alkuperäisen version taitajia ei liene elossa

Hermann Philips on nykyään kai ainoan volapükseuran johtaja.

Tämän artikkelin kirjoittaja, vuoden 1931 volapükia lievästi opiskellut esperantisti, näkee kuitenkin tarkoituksenmukaiseksi ottaa tähän vielä muutaman esimerkin volapükin lauserakenteesta:


Jumala on armollinen

God binom dälälik.

Dio estas kompatema.


Hyvää päivää, kunniakomppania!

Deli gudik, o stimatrup!

Bonan tagon, honorroto!


Hyvää päivää, herra presidentti!

Deli gudik, o söl: presidan!

Bonan tagon, sinjoro prezidanto!


Hyvää yötä, äiti

Neiti gudik, o mot. (huomaa kätevä vokatiivista käyttöä osoittava o-prepositio)

Bonan nokton, patrino.


Veli antaa sisarelle ruusun.

Blod givom söre loli.

Frato donas rozon al fratino.


Rakasta minua hiukan.

Löföl obi boso.

Amu min malmulte.


Join kahvia kauniina kesäaamuna, kun pikkulinnut lauloivat.

Ädrinob kafi ün hitüpagöd jönik, ven böds smalik äkanitons.

Mi trinkis kafon en bela somermateno, kiam malgrandbirdoj kantis.


Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.

O Yesus, memölös obi, okömol ini reigän olik.

Jesuo, memoru min, kiam vi venos en vian regnon.


Kotimaani ompi Suomi.

Lomän obik binon Suomiyän.

Mia hejmlando estas Finnlando.