Lahjoita Saunapedialle - sinä voit auttaa Saunapediaa luomaan maailman yksityiskohtaisimman sauna-aiheisen tietosanakirjan  

Haukineva

Saunapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haukineva
Haukinevaa marraskuussa 2021
Haukinevaa marraskuussa 2021
Paikkakunta Gerby, Vaasa
Nykyinen maasto luhtaa
Maaperä liejusavea[1]

Haukineva (ruots. Holmsslätorna tai Holmslätorna) on Vaasan Gerbyssä sijaitseva seitsemän hehtaarin laajuinen kosteikko,[2][3] joka ainakin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa oli kluuvijärvi.[4] Järvi on soistuessaan muuttunut pääosin puuttomaksi ruoko- ja saraluhdaksi, jonka reunoilla on koivu- ja pajuluhtaa. Suon läpi virtaa oja, ja sen luoteisosassa on umpeutuvaa ojitettua viljelysmaata.[3]

Haukinevaan johdatetaan hulevesiä Gerbyn joiltakin asuinalueilta.[3] Haukinevan valuma-alue on suuri, ja valuma-alueella tehtävät rakennustyöt on suunniteltava tarkkaan, jotta Haukinevan luonto ei häiriinny tai vesi happane.[5] Hulevedet valuvat suon läpi ja laskuojan kautta Gerbynlahteen.[3] Laskuoja on jokseenkin luonnontilainen, ja keväisin kalat nousevat sitä pitkin kutemaan; Haukineva on tärkeä kalojen kutualue. Eläin- ja kasvilajisto on monipuolinen, varsinkin suon reunoilla.[5]

Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2017 Vaasan kaupunki ehdotti Haukinevaa suojeltavaksi kahden muun luontoalueen ohella. Suojelualueet olivat osa Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjaa, joka liittyi Suomen juhlavuoteen. Haukinevan suojelualueen kooksi tuli 11,3 hehtaaria.[6]

Haukineva järvenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haukinevasta tuli järvi, tarkemmin sanottuna kluuvijärvi, 1800-luvun jälkipuoliskolla. Eräs venäläinen kartta vuodelta 1887 lienee ensimmäisiä karttoja, joissa Haukineva on merkitty järveksi. Vielä 1860-luvulla Haukinevan vedenpinta oli luultavasti samalla tasolla merenpinnan kanssa, mutta yhteytenä mereen toimi vain pitkä puro. Tässä vaiheessa Haukinevaa olisi ehkä voinut sanoa kluuvifladaksi – fladan ja kluuvin välivaiheeksi. Yleisesti hyväksyttyä määritelmää kluuvifladalle ja kluuvijärvelle ei kuitenkaan ole, ja Haukinevan ominaisuuksien määrittäminen jälkikäteen on hankalaa. Joka tapauksessa Haukineva oli vuoden 1887 kartassa nuori kluuvijärvi, korkeintaan noin 25-vuotias.

Noin seitsemän hehtaarin laajuinen Haukineva kasvoi umpeen 1900-luvun alussa, eikä siitä tullut pysyvää järveä. Topografisessa kartassa (1921) Haukineva on merkitty järveksi ilman umpeenkasvua osoittavia karttamerkkejä. Vaikka topografiseen karttaan on selvästi käytetty melko tuoretta aineistoa, saattoi Haukineva olla voimakkaasti ruovikoitunut jo 1920-luvulla, sillä vuoden 1934 ilmakuvassa järvi on käytännössä kasvanut umpeen. Yliveden aikaan Haukinevaan saattoi tulla merivettä vielä 1900-luvulla.

1800-luvun puolivälin kartoissa, esimerkiksi Kalmbergin kartastossa (1855), Haukineva on leveäsuinen lahti. Tämä ei kuitenkaan vastannut todellisutta kartan tekohetkellä, sillä Kalmbergin kartastoa ei tehty ajankohtaisten aineistojen perusteella. Korkeustietojen perusteella Haukineva oli leveäsuinen lahti ehkä 1700-luvun lopulla, ei suinkaan 1850-luvulla. Vielä karkeampi anakronismi löytyy Suomenmaa-teoksen karttaliitteestä (1925), jossa Haukineva on samankaltainen lahti kuin Kalmbergin kartastossa; toisin sanoen rantaviiva on yli sata vuotta jäljessä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]