Lahjoita Saunapedialle - sinä voit auttaa Saunapediaa luomaan maailman yksityiskohtaisimman sauna-aiheisen tietosanakirjan  

Hamnträsket

Saunapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hamnträsket
Paikkakunta Koivulahti, Mustasaari
Nykyinen maasto metsää, suota, avovettä
Kuivattu 1852–1875
Kuivaaja(t) Koivulahden maanviljelijät
Kartta, joka perustuu 1700-luvun isojakokarttaan.

Hamnträsket eli Storhamnträsket eli Mestträsk on entinen järvi aiemmassa Koivulahden kunnassa, nykyään Mustasaaressa. Koivulahden maanviljelijät laskivat Hamnträsketin pintaa kanavalla vuosina 1852–1875. Hamnträsket jakautui aluksi kolmeksi järveksi, joista yksi, Storträsket, on edelleen kymmenen hehtaarin laajuinen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkotie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivulahdesta Vanhaan Vaasaan kulki aiemmin kirkkotie, joka oli osittain vesireitti. 1200-luvulta lähtien Koivulahden kylien asukkaat käyttivät sitä päästäkseen kirkkoon ja 1600-luvun alusta lisäksi Vaasan kaupunkiin. Matkaa helpottivat suuret järvet Hamnträsket ja Stenträsket, jotka sittemmin on kuivatettu.[1][2] Tie oli hidas kesäisin mutta nopea talvisin. Kesäisin järvet ylitettiin veneillä, joita tarvittiin monta, sillä niitä tuskin raahattiin metsien läpi.[3] Järvien käytöstä matkantekoon kertovat paikannimet, kansantarinat ja arkeologiset löydöt.[1][2] Ei kuitenkaan tiedetä, miten veneliikenne oli organisoitu.[3]

Hamnträsketin pohjoisranta oli Hamnmossen-nimistä suota (suomeksi ”satamasuo”). Suolla kerrotaan olleen satama, jossa väki nousi veneisiin ja jatkoi matkaa Hamnträsket-järvellä.[1] 1980- ja 2010-luvuilla suolta on löydetty puuveneen ja airon osia sekä äyskäri.[2][3] Radiohiiliajoituksen perusteella löydöt ovat peräisin 1400- tai 1500-luvulta.[2]

Jo 1600-luvulla kirkkotien käyttö alkoi vähentyä. Vuonna 1692 Koivulahti sai oman kappelinsa, jolloin kirkkokäyntejä ei enää tarvinnut tehdä Vaasaan.[2] Kaupunkiin oli vielä asiaa, mutta vesireittejä hyödyntäneen tien rinnalle tuli kaksi kertaa pidempi maantie, joka vei Vaasaan Veikkaalan kautta. Vanhaa reittiä käytettiin kuitenkin ainakin vuoden 1852 Vaasan paloon asti, talvitienä vielä pidempään.[3]

Asutus Hamnträsketillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamnträsketin ympäristössä olleesta asutuksesta on todisteita sekä kansanperinteessä, kirkonkirjoissa että arkeologisessa aineistossa.

Kansanperinne tuntee ”Gubben Hellberg” -nimisen miehen, joka muutti Vöyriltä Hamnträsketin Fähusskatan-niemelle kalastus- ja metsästysmahdollisuuksien perässä. Hän asui mökissä vuosikausia vaimonsa ja lastensa kanssa.[1]

Entiseltä Hamnholmen-saarelta on äskettäin löydetty pienen tuvan ja muiden rakennusten perustoja sekä mahdollinen venesatama ja kaksi muinaispeltoa.[3]

Hamnträsketin järvenlasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamnträsketin järvenlaskua alettiin suunnitella, koska järven korkea vedenpinta esti sitä ympäröivien Koivulahdelle kuuluneiden soiden viljelyn. Kivisen ja laakean maaston takia järvenlaskuun ei käytetty luonnollista lasku-uomaa, joka virtasi ensin Kivijärveen ja laski lopulta Sundominlahteen. Sen sijaan kaivettiin kanava, niin sanottu Brinkkanalen, joka kulki Timmer-, Svart- ja Lillträsket-järvien läpi, laskien lopulta Kyrönjokeen.[4] Tällä haluttiin laskea järvien vedenpintaa ja lisätä viljelysmaata 400 hehtaarilla.[4][5]

Järvenlasku aloitettiin kesäkuussa 1852, ja kanava valmistui vuoden 1859 alkuun mennessä.[4] Löysän maaperän takia kanavaa jouduttiin kuitenkin pitämään auki jokavuotisella työllä vuoteen 1875 asti.[6][7] Projekti oli työläs ja kallis: siihen upposi osakkailta noin 35 000 työpäivää 24 vuoden aikana, ja valtion varoja hupeni hankkeeseen noin 15 000 markkaa.[1][7] Työtä tehtiin kuukauden kesässä ennen niittoaikaa, ja se oli ”yhtä raskasta kuin egyptiläisten orjatyö”.[1]

Hamnträsket myöhemmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa Hamnträsket oli jakautunut kolmeksi järveksi. Etelässä oli Djupsjön, keskellä Storträsket ja koillisessa varsinainen Hamnträsket.[1] Kaikki kolme ovat nykyään Maanmittauslaitoksen peruskartassa käytettyjä nimiä, mutta viimeksi mainittu on kuivunut kokonaan metsäksi.[8] Storträsket on edelleen avovesipintainen järvi, jolla on pinta-alaa noin kymmenen hehtaaria.[9] Djupsjön puolestaan on keskiosastaan vetistä avosuota.[8] 1980-luvulla Djupsjönin ja Storträsketin väliin rakennettiin tie, Djupsjö skogsväg, mutta niitä yhdistää edelleen oja.[10]

Hamnträsketin pintaa onnistuttiin laskemaan 3,27 metrillä, mutta kanavan sedimentoitumisen takia pinta on noussut myöhemmin hieman takaisinpäin. Mikael Herrgårdin mukaan järven korkeus oli noin 10,5 metriä järvenlaskun alkaessa, joten laskun jälkeen pinta on ollut teoreettisesti noin 7,43 metriä. Nykyään Storträsketin pinta on 8,1 metriä vedenpinnan yläpuolella.[11] 1900-luvun alun uusjaon yhteydessä Hamnträsketin vesijättö aiheutti murheita, kun kukaan ei olisi halunnut kyseisiä maita. Lopullinen kuivatus olisi tullut liian kalliiksi.

Myöskään ympäröivien suoalueiden kuivatus ei onnistunut täysin, vaikka kanava edistikin puiden kasvua. Vuoteen 1919 mennessä Brinkkanalen oli lisännyt viljelysmaata noin sadalla hehtaarilla, mutta kolme neljäsosaa odotetusta viljelysalasta jäi uupumaan.[12] 1900-luvun aikana koko alueen viljelykäyttö hiipui. Vielä 1970-luvulla siellä oli hieman peltoa ja 1980-luvulla niittyä, mutta vuoden 1997 kartassa ei kumpaakaan.[10]

Karttoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1852– Hamnträsket[13]
  • 1854–1921 Hamnträsk[14][15]
  • 1855 Mestträsk[16]
  • 1915–1935 Storhamnträsket[1][17] (Karsten: ståurhamnträstjä[15])

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herrgård, Mikael. 2016. Kvevlax: kyrkresor och samfärdsel i väglöst land. Korsholm: Österbottniska fornforskningssällskapet. ISBN 978-952-93-7493-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]