Lahjoita Saunapedialle - sinä voit auttaa Saunapediaa luomaan maailman yksityiskohtaisimman sauna-aiheisen tietosanakirjan  

Anninjärvi

Saunapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anninjärvi eli Annijärvi on entinen järvi Miettylän takamailla Laihialla. Se oli aikoinaan Laihian suurimpia järviä, mutta 1800-luvulla se oli kuivunut suoksi ja 1900-luvulla se saatiin kasvamaan metsää.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700- ja 1800-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1758, kun Anninjärvi vielä oli elinvoimainen, ilmestyi Efraim Otto
 Runebergin teos Beskrifning öfver Lajhela socken i Österbotten, joka kuvaili muun muassa Laihian maantietoa. Siinä Runeberg mainitsi Anninjärven ("Annijärwi") syvyydeksi 2–3 syltä eli noin 3,5–5,5 metriä[1]. Ilmeisesti järvessä eleli suuria haukia, joita oli vaikea saada pyydystettyä[1]. Runebergin mukaan Anninjärvi oli Laihian neljänneksi suurin järvi[2]; suurempia olivat Jurvanjärvi, Tainusjärvi ja Säläisjärvi, jotka vuodesta 1859 ovat kuuluneet Jurvaan.

Pitäjänkartassa Anninjärvi on väritetty siniseksi eli vesialueeksi, mutta vuosien 1855 ja 1913 kartoissa se on merkitty niityksi. Tämä 1700-luvun puolivälissä kohtalaisen syvä järvi oli siis sadassa vuodessa ehtinyt kuivua suoksi. Jos Anninjärvi ei olisi kuivunut, se olisi nykyään Laihian suurin luonnonjärvi, mutta se ehti kuivua jo ennen Laihian rajojen vakiintumista.

Kuivaustyöt 1930-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla Anninjärvi oli ilmeisesti tulvajärvi, ”kevätpaisuntajärvi”[3], joka muistutti järveä ainoastaan kevättulvien aikaan. Muun osan vuodesta se oli märkää avosuota, ja se katsottiin hyötyä tuottamattomaksi.[4][5]

Vuonna 1933 uutisoitiin, että Anninjärvi oli päätetty kuivattaa tuottavaksi metsämaaksi. Keskusmetsäseura Tapio teki suunnitelman Anninjärven ja Sammakkonevan kuivauksesta.[4] Työt aloitettiin 1935, ja ojaa tuli kaivettavaksi ja perattavaksi yli 22 kilometrin pituudelta Miettylän, Jakkulan ja Perälän metsäsaroilla.[4][6] Lasku-uoma oli Sammakkonevan oja, joka johtaa vedet Pahanluomaan. Kuivausalue oli 110 hehtaarin laajuinen ja kustannusarvio oli 71 550 markkaa.[4]

Työ osoittautui kuitenkin odotettua kalliimmaksi ja hankalammaksi; vuonna 1936 rahaa oli mennyt noin 60 000 markkaa ja saman verran tarvittiin vielä.[7] Laskuojan kaivaminen juoksusavisen mäkimaan lävitse oli vaikeaa.[8] Kuivauksen haaveiltiin tuottavan 50 hehtaarin viljelyalueen, jota hoitamaan muuttaisi uudisasukasperhe. Se olisi ollut osa ”uutta Laihiaa”, jonka ajateltiin nousevan Poolantien varteen.[7][8][9] Tämä ei tiettävästi koskaan toteutunut, mutta ainakin järvi saatiin kasvamaan metsää.


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 28.12.1881 Vasabladet no 103, s. 3 Viitattu 30.9.2021.
  2. 20.2.1904 Vaasa no 21, s. 4 Viitattu 30.9.2021.
  3. 4.5.1934 Vaasa no 101, s. 5 Viitattu 30.9.2021.
  4. 4,0 4,1 4,2 4,3 13.5.1933 Vaasa no 109, s. 7 Viitattu 30.9.2021.
  5. 6.11.1935 Pohjankyrö no 19, s. 1 Viitattu 30.9.2021.
  6. 19.6.1935 Pohjankyrö no Näytenumero 2, s. 1 Viitattu 29.9.2021.
  7. 7,0 7,1 26.8.1936 Pohjankyrö no 35, s. 1 Viitattu 30.9.2021.
  8. 8,0 8,1 30.6.1937 Ilkka no 171, s. 6 Viitattu 29.9.2021.
  9. 27.11.1935 Pohjankyrö no 22, s. 1 Viitattu 30.9.2021.
  10. Geographisk charta öfver Laihela sockn uti Österbotn och Korsholms län 6.5.1758. Viitattu 30.9.2021.
  11. Digitaaliarkisto Viitattu 29.9.2021.
  12. [Kalmbergin kartasto Jurva, Teuva, Kurikka, Petolahti, Maalahti, Pirttikylä, Isokyrö, Laihia] (Suomi; maastokartat; kartat) 6.5.1855. Viitattu 29.9.2021.